1849.

Tiiäkkö mulla ei oo enää mitään mitä menettää?

Ei tuu enää paikkaa jossa tuntisin olevani turvassa
ei ihmistä joka välittäis oikeasti vihaamatta
koska pilasin itse kaiken.

Mä oon pakkohoidossa ilman vapaakulkuja
ainoo mitä pahaa voi mun temppuilusta enää seurata
on et noi hoitajat alkaa huutaa
mut toisaalta
se luultavasti kiskois mut sellasten vuosien taa
joilta ei muistoja oo
joten ehkäpä silläkään ei ole merkitystä
kuka raivoaa ja mistä raivoaa.

Tiiän tasan mitä teen kun tästä pääsen
mulle on aivan sama onko mulla kotia missään
riittääkö rahat laskuihin
mua ei enää kiinnosta leikkiä ihmistä
ku en mä hyväks koskaan oo muuttumassa.

Niin etkö edes halua parantua?”
En. En enää. En halua. En halua syödä lääkkeitä jotka vaan sekottaa, en halua mennä dkt:hen pilaamaan muiden intoa kuntoutua
koska mä en tahdo tätä elämää enää.

En missään muodossa
aurinko heijastuu ikkunasta huoneeseen
oon sillekin raivona
tulee vaan kuuma kun se paistaa
antakaa mulle yks yö
yks hyvä ja vapaa yö
meen nii kauas että ette saa kii
ja teen ainoan mitä enää täytyy.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229