1848.

Mä ymmärrän nyt
haavat mun sisällä ei arpeudu koskaan
kaikki on ohi nyt
ei tullutkaan onnea, elämää.

Suljetun seinät ja kuolema
vaihtoehtoja ei jää
sen mitä äiti tuhos, se tuhos niin huolella
ettei tätä lääkkeillä, sähköllä tai terapialla korjata.

Mua väsyttää
uuvuttaa kokonaiset selkeät ajatukset.

Tiedän et monet selvis pahemmista
ilman apujakin
tiedän
mua se tieto ei auta millään tavalla.

Mä oon hajalla ja lopenuupunut
päästänyt irti elämästä
kaikesta siitä tavallisesta
näen kuluneet vuodet uusin silmin
tuolloin luovuin tuosta
tuolloin toivosta
tuolloin aloin toivoa loppua
tuolloin tulin varmaksi ratkaisusta.

Enää ei ole mitäänmitään
täyttä tyhjyyttä
varmuus lähdöstä
näin minä sen teen
paikka riippuu lääkärin ratkaisusta
saanko vapaakulkuja vai en.

Ja kuinka tämä minua rauhoittaakaan
ei ole muuta kuin loppu
rauha
kuolema.

Kaikki hyvin
äiti nyt mulla on kaikki hyvin
kun tiiän et pääsen pois tästä maailmasta.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229