1845.

Musta ei koskaan tuu hyvää ihmistä
ainoa ajatus nukutuksesta herätessä
mä en opi, pysty, kykene muuttumaan vaaditulla tavalla.

Kaikki vihaa mua
tää on ihan selkeää
enkä jaksa enää hetkeäkään.

Pitelen ratkaisua käsissäni
”onko kaikki ok?”
hymy kasvoille ja ovi auki
on on
melkein.

Enhän tehnyt mitään vielä
väsyneenä ja toisessa maailmassa
oikeaa hetkeä täytyy odottaa
etsiä ja toivoa aikaa
jona kukaan ei tuu oven taa liian aikaisin.

Uloskirjaus ois pelastus
se ois jotain niin mahtavaa ettei mulla oo sanoja sitä kuvata.

Sais mennä ja toteuttaa tarkasti hiotun suunnitelman
tiedän tasan tarkkaan minne menen
mitä siellä teen
ketä itken ja ketä en
tiedän kaiken viimeiseen askeleeseen saakka
siitä eteenpäin kaikki on jotain mistä kukaan täällä ei tiedä
ja tavallaan sekin rauhoittaa
on olemassa vielä mahdollisuus
parempaan vai pahempaan
sehän mahdollisuudesta mahdollisuuden tekeekin.

Anna minun jo mennä.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229