1820.

Miten mä enää kertoisin
miks mä enää kertoisin?

Kaikki vihaa kuitenkin
sillä syvällä kierolla tavalla
salassa
totuudet tiedetään mut ne pidetään piilossa
koska?

Nii
miksi?

Mä saastutan tän maailmankaikkeuden pahuudellani
mitä nopeammin mut saadaan täältä pois siivottua
sen parempi kaikille.

Kipua ja kestämättömyyttä
enemmän kuin mieli kestää
mä huudan äänettä
ei ne kuulis kuitenkaan.

Mua sattuu se et
kaikki on tässä ja silti mikään ei oo kuin silloin joskus
et tää oli sadun loppu
se oli ihan nätti tarina
se piti mua hengissä aika monta hetkeä
ja nyt on tullut aika päästää irti.

Päästän irti
päästän irti
aika on täysi.

Ne vihaa enemmän kuin on sanoja
mä tunnen kaiken sen koko ajan
sanat on korulauseita
ne sanoo niitä vielä
sen jälkeen ne raivoaa
kato et kai sä uskonut
et me tosissaan oltais mitään tarkoitettu?

Sitä mä tällä päättyvällä sadullakin tarkoitan
se oli alusta loppuun jotain
mikä ei koskaan ollut totta.

Mut mä uskoin
mä uskon turvankaipuussani mitä tahansa
ja vihaan heikkouttani.

Paljonko se sattuu
liikaa siihen nähden että oon suljetulla ilman teriä
ilman vapaakulkuja
ilman mitään keinoa purkaa tätä.

Ja mä toivon vaan
et sä pysähtyisit kuuntelemaan
se ei oo sun tehtävä enää
ja arvaa paljon se sit sattuu?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229