182.

Mustan veden surma
puhutaan raskaita sanoja joita mä kuuntelen vaiti ja mietin junia jotka kulkee niin lujaa jossain juuri nyt.
Menee paremmin menee joojoo kiinni tekemiseen enemmän askelia vielä ja vielä ei hymyjä ei katseita tee ja tee ja tee nämä vielä ja nämä älä pysähdy älä nyt juoksejuoksejuokse vielävielävielä nyt ei saa pysähtyä.
Vauhti sokeuttaa mä annan sen olla sama se hetken vapaa kivusta jonka läpi opin juuri menemään se on se veri ranteilla sen kivun läpi voi mennä niin ettei sitä tunne ollenkaan.
Mut jatkan juoksemista kivusta huolimatta sillä heti kun pysähtyy romahtaa ja mä kerron ei se ei oo kivaa.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229