1809.

Täytyy kerran vielä pelätä
olla rohkea mut pelätä enemmän kuin koskaan
se tunne menee ohi
lopettaa kaiken
mutta se on kohdattava vielä kerran
kauhu.

Tahtoisin sanoa
en jaksa enää
mut ei se mitään muuttaisi
enkä mä edes saa.

Koska kyllähän mä jaksaisin
(ainakin kaikkien muiden mielestä)
jos vaan oikeasti yrittäisin ja muuttuisin.

Joten en sano
itken vaan
pelkään niin ettei pelkokaan tunnu enää pelolta
vaan
emmä ees tiiä.

Ei tähän oo sanoja
oon uupunut tästä pimeästä
jäänyt jonkun jalkoihin
jonkun voimakkaamman
jonkun vahvemman
jonkun joka ottaa varmuudellaan paikkansa
ja eikä sille kukaan mitään voi.

Se on pimeys
se on mörkö
se on vaan.

Joskus mulle sanottiin
et jos et muuta pysty
nii huuda apua
huuda ennen kuin teet sen.

Mut enäähän se ei päde
mä oon huutanu liian pitkään
mä oon ollu nii vääränlainen
nii paha
sellanen hirviö
et nykyään mun huuto ohitetaan
se pitää ohjeistuksien mukaan ohittaa
ja vaik mä tavallaan ymmärrän
pelkääjä mun sisällä ei sitä käsitä.

Et miks
miks valehdellaan etten ois paha
jos en kuitenkaan mitään muuta oo?

Mä pidätän hengitystä
tää oli tässä
kaikki valmista
kaikki varmaa
ja silti
siitä huolimatta mua sattuu ja pelottaa
tiiän et tuun tuntemaan näin siihen hetkeen saakka
kunnes taju lähtee
mut onneks jäljellä ei oo enää paljoo
tää yö ja muutama hetki
pian oon vapaa.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229