1805.

Me pelätään aina
me synnytään tänne pelkäämään
ja päästään tästä pelosta vasta ku me kuollaan
tai nii meidän on pakko itsellemme uskotella
et me selvitään ees sekunti eteenpäin
mieti mitä järkee on pelätä
koko elämänsä?

Pelätä pimeetä
ja pelätä sit katuvaloja siinä pimeässä
pelätä tuulessa keinuvia puita
ja seinäkellon lyöntejä
pelätä itteensä
pelätä muita
pelätä yksinäisyyttä
pelätä elämää?

Mieti mitä järkee täs kaikes oikeesti on
ettei alun ja lopun välillä olekaan muuta kuin niin syvältä kumpuavaa pelkoa
ettei sille ole sanoja
turvattomuutta
jota ei voi selittää?

Mä en jaksa enää.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229