1803.

Pakkanen ja tähtitaivas
kaunista mut jotenkin surullista
ehkä joku haluaakin auttaa
oikeasti
mutta sitä on niin vaikea uskoa
ettei kaikki vihaakaan
et hukkaan kaiken jäljellä olevan ajan turhaan epäilyyn.

Mut epäilystä huolimattakaan ei vihata
miksei vaikka varaudun kaikista pahimpaan
odottaessani itkenitken
ja pelkään raivoa
valitsen sanoja
käyn keskustelua etukäteen mielessäni
siitä huolimatta tällä kertaa ei olla vihaisia.

En muutakaan omilleen
itken vielä apua vaikka tiiän
ei mua kannata auttaa
kohta kaikki vihaa
tää sama kehä pyörii mun päässä aina vaan
miksen koskaan oikeesti luota?

Väsyttää kaikki tää
en jaksa muuttoa mut en kestä enää nykyisessä yksikössä
tiiän et tää tuskin vaihtamalla paranee
ne ongelmathan on mun sisällä
mut jos ois joku uus paikka
jossa ees yks ymmärtäis?

On nytkin joku joka ymmärtää
mut ei kuntoustusyksikössä
ja vain tän hetken
tän jonka hukkaan
ja se sattuu mua
et kiukuttelen ja teen muuta typerää
kun voisin kerätä ja jättää parempiakin muistoja
testaan vaikka tiiän mitä käy
miten tämäkin loppuu.

Ahdistaa
itkettää
ahdistaa
väsyttää
haluan romahtaa
haluan romahtaa.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229