1796.

Tänään mä sain viiltämisestä hyvän olon
tällä kertaa haavalle ei riittänyt laastari
mut onneks on muitakin keinoja paketoida.

Toi oli ehkä kropan paras paikka viiltää
eli jos kysytään et harmittaako nii ei todellakaan
muuta kuin se et nyt se on sit viilletty
toista kertaa ei tuu
siihen kasvaa arpi ja sit sitä ei saa enää yhtä nätisti auki.

Tää on se mitä rakastan
vihatkaa te mua ja rakastakaa toisianne
mä en tarvi mitään enkä ketään ku mulla on viiltely.

Pitäis vaan aina uskaltaa ja uskoa
kun olo menee hysteeriseks
et on jotain mikä auttaa
tarvittavat tuskin vie pelkoa pois
eikä ikävääkään
mut terät vie
terät vie kunhan vain kestää sen alun
ohittaa kivun.

Nyt mä istun lattialla
niin hyvä paketoinnissa en oo et uskaltaisin tän kans sängylle tai sohvalle istua
mut eiks sitä nyt yhden yön voi lattiallakin nukkua?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229