1794.

Mul ei oo paikkaa täs maailmas.

Mä oon nii vihainen et voisin vaikka mitä
mut istun hiljaa sängyllä enkä ees itke
mitä se enää hyödyttäis
ei kukaan oikeesti kuulis kuitenkaan
joojoo me ymmärretään
lässynlää
nii varmaa
mä en usko enää sanaakaan
ja tiiän kyllä mitä se on kun kukaan ei ymmärrä
tätä se on.

En kai ees tahdo et kukaan ymmärtää
se tarkoittais vaan sitä et mun pitäis puhua siitä mitä tunnen ja kun puhun siitä mitä tunnen
joku saa jonkun oikein loistavan idean miten mua seuraavaks vois auttaa
(kuten tämä muutto)
tajuamatta ollenkaan ETTEI MUA AUTA MIKÄÄN!

Virheistä virheisiin
sitähän tää on
jää ei kanna ja silti sillä kävellään.

Mun haaveet koostuu vuokrayksiön kylppärissä viilletyistä haavoista
(tarkemmin: leikatuista)
siitä miten mä saan upota syvimmän pimeyden halaukseen ihan yksin, omillani
siitä miten mun ei tarvi enää esittää kilttiä
kunhan hoidan velvollisuuteni
saan tehdä itselleni niin paljon pahaa kuin tahdon
ja paljonko mä sitä tahdonkaan
eikä mun tarvi huolehtia niistä typeristä asioista joista täällä täytyy
mä saan vaan upota.

Pimeys on hyvä
pimeys on hellä
pimeys on parasta mitä täällä voi saada.

Ja sitä ei saa jos täytyy pitää kiinni normaalin leikkimisestä.

Sen saa jos tiputtautuu sivuun
hoitaa ne mitä on pakko
hymyilee tyhjää hymyä turhanpäiväisille
lakkaa puhumasta kaikille oikeista asioista.

Miks mä enää huutaisin
kun kukaan ei kuule kuitenkaan
miks hakisin ymmärrystä
kun kenenkään voimat ei siihen riitä?

Enkähän mä ees ois ansainnut mitään
44 päivää ja kaikki tää on ohi
avut ja avun leikkimiset
vapaapudotus pimeyteen alkaa
ja tää on vasta lähtölaskenta.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229