1792.

Mä räpiköin
vajoan
räpiköin taas
yritän pysyy pinnalla ja saada happea
mut vesi on nii raskas ja voimii näiden vuosien jälkeen nii vähän.

Mä yritän räpiköidä
tää on ainoa mitä enää on
mä en haluu enää apuu joka ei auta mitään
joka sattuu mua vaan enemmän
mä en halua puhua
koska se tarkoittaa vaan kasaa neuvoja
jotka mut raivostumaan ja joilla mä en tee mitään
enkä varsinkaan apua
joka on tarkoitettu vaan loppumaan.

Mä en haluu elämää
mut en pääse pois
luuseri
mieli huutaa taas ja mä makaan sikiöasennossa lattialla
nii oon
pelkkä pelkuri jost ei koskaan tuu mitään
joka ei vaan opi elämään
anteeks kaikki
anteeks.

Mun pakko päästä täältä pois
piiloon kaikilta
mun pakko päästä johonkin jossa kukaan ei kysy
(ku me kaikki tasan tarkkaan tiedetään et kysyjii ei ees kiinnosta)
jossa kenenkään ei tarvi enää pakon vuoks esittää mitään
mun tai muiden
kato kaikki voittaa
kunhan mä vaan pääsen täältä pois.

Ja joo mä annan tunteen viedä
viekööt kaiken kerran viedäkseen on
tää ei tunnu hyvältä eikä varsinkaan järkevältä
mut en jaksa enää välittää.

Likes

Comments

Write a comment...
IP: 82.99.3.229