1787.

Pikkuhaavasta jänne näkyviin
millanen tuuri mulla onkaan
suonia en koskaan löydä mutta kaikkea muuta kyllä
en sit katkaissut sitä
annoin olla ja liikuttelin rannetta
miten nätisti se valkoinen mikä ikinä onkaan haavassa liikkui.

Bussissa törmään oveen
kaupassa pudotan ostoksia lattialle
takaisin tullessa vain tärisen
enkä oikein tiedä miksi.

Vähä tarvittavaa nii itku taukoaa ja totaali pysähdys alkaa

en
jaksa.

Haavat hoitamatta ja suihkussakin pitäis käydä
haluisin antaa näiden tulehtua
mut haju on jo päivän jälkeen nii kamala et pakko mun on jaksaa nämä hoitaa.

Tästä
ei
tuu
mitään.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229