1785.

Pelissä mä juoksen tuleen
tai hyppään rotkoon
törmään laavaan
mitä tahansa joka muistuttaa itsetuhosta
sitä ennen se tyyppi vaan juoksee
ja mä mietin kuinka itseään voi satuttaa.

Kuinka vuos sit viiltäessä laskimo näkyi haavan pohjalla
en sit avannut sitä kun en tiennyt
luin vaan teksteistä myöhemmin
mietin vieläkö osaisin, osuisin
avaisinko sen jo tänään?

Elämässä mä en tee mitään
paitsi ahdistuneena piparkakkutaikinaa
ois pitänyt ennustaa ettei musta tähän enää ois
mut kun aiemmin puhuin ja enää en kehdannut perua ja..

Vihaan itseäni
typeriä tekstejäni
liian pieniä haavoja
elämää jota en saa loppumaan
jota en uskalla lopettaa.

En tahdo elää enää
en jaksa enää elää
synkkää, pimeää
joulukuista lumisadetta ja viisi terää lavuaarin reunalla
siivoan ne nätisti kaappiin talteen
vaikka ovatkin käytettyjä
varmuuden vuoksi
jos sattuukin jotain ja uudet terät loppuu.

Tätä tää on
tätä tää tulee olemaan loppuun saakka
ahdistuksesta ei pääse eroon
pahasta olosta ei pääse eroon
mä en pääse itsestäni eroon ennen kuin uskallan.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229