1782.

Mä haluaisin kestää
jotta voisin tehdä osani ja luoda omat perinteeni
mä haluaisin kestää jotten ois tää kamala
mä haluaisin kestää
mä oikeasti haluaisin
mutten kestä
kestämättömyyttä.

Kaiken loppumista
elämän jatkumista
ihmisten vaihtumista.

Tää pitäis kyl kestää
helposti
eihän kukaan oo kuollut ja niin edelleen
mut mä en vaan kestä
mä mietin kolmiasteista merivettä ja mua kävelemässä sinne
mun kroppaa jäätymässä hengiltä
sitä mä mietin kun loppua en uskalla ajatellakaan
sit mä mietin hirttopaikkoja
vaik oikeesti mun pitäis miettiä mitä haluan tehdä työkseni ja mistä löytäisin ystäviä.

Sä et varmaan tiiä
en usko et tietäisit
et tuntuu pahalta olla tällänen petturi ja pettymys
mut tää häpeä kaikesta epäonnistumisesta, turhasta itkusta ja valittamisesta
tää on sietämättömän ahdistavaa.

Vauhti kiihtyy
terä uppoaa käsivarteen
mut ei helposti eikä riittävästi
kapina nousee
vittu mä jaksa enää kilttiä leikkiä
kerran tää on tätä samaa vuodesta toiseen.

Et ihmisii vaan tulee ja hetken ne vakuuttaa ettei ne lähde ja kuitenkin
aina kuitenkin lopulta
sama juttu
tietysti
kaikki aina.

Ja joo tää pitäis jaksaa
ymmärrän mut en kuitenkaan
miks ei suoraa alusta asti voida sanoa
”mä oon tässä hetken, varaudu jo nyt etten kauaa”
mut ei
ne hokee miten ne ei hylkää
kerta kerran jälkeen mä uskon vähän vähemmän
ja silti joka kerta niin paljon et aina sattuu kuolettavan paljon
kun sit tullaan tilanteeseen
et katotaankin totuutta silmiin.

Mä olin vaan tyhmä kun mä uskoin
mä olin vaan helvetin tyhmä kun halusin muuttaa tänne.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229