1776.

Emmä toivo enää mitään
en ihmettä enkä toista, parempaa tilaisuutta
mä sain nämä ja tämän olon ja just nyt se riittää.

Ymmärrän näilläkin puheilla ja tunteilla
paikkani ja arvottomuuteni täs maailmas
ymmärrän toivottomuuden määrän
vaikkei kukaan sitä enää kuulekaan
ymmärrän
ettei tästä enää elämää saa.

Se ehkä itkettää
että tää nyt meni näin
et se viimeinenkin ymmärrys ympäriltä katos
mut minkäpä näille kun eteenpäin on mentävä ja keskityttävä positiiviseen?

Sitä mä kadun yhä et lähdin pois sieltä missä joku ymmärsi
luulin et täällä muuttuisin
jaksaisin muuttua
mut olin enenmän kuin väärässä.

Oon tosi väsynyt itteeni
vaikkei sitä kukaan usko
oon tosi väsyny ymmärtämään asioita
tuntemaan
pelkäämään
ja eniten
elämään.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229