1772.

Osastovillasukat jalkaan
muita muistikuvia ei näiden neulomisesta oo
kuin muutama kuva
mut leikitään nyt vielä et turvaa ja toivoo on
vaikka jälkimmäistä ei varsinkaan oo.

Jätän taas asioita tekemättä
en mee ulos vaikka pitäis
tänään en oo jaksanut ees neuloa.

Synkät pilvet lähestyy
ne hiipii taivaanrannasta luo
enkä mä tiiä miks.

Otan vastaan pahan olon kuin parhaan ystävän
pitkän, pelottavan tauon jälkeen
viillän vaikken enää osaakaan
tämä on tie jonka tunnen
ja tätä tahdon jäädä kulkemaan.

Täällä on vain paha olo ja toivottomuus
ei valtavia vastuita ja jos onkin
niitäkin voi aina paeta
tämä on minun kotini
minun turvasatamani.

Ne sanoi et turva täytyy löytää itsestään
silloin kun itkin turvattomuuttani
nyt ymmärrän
löysinhän minä
jo vuosia sitten turva kulki vierellä, oli sisälläni
ainoana totuutena
pysyvyytenä.

Väliäkö sillä satuttaako se turva minua vai ei
kunhan on kilpi pahaa maailmaa vastaan.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229