1769.

Mä en koskaan opi elämään oikein
niin kuin hyvät ihmiset elää
oon aina tää kauhee ja nii itsekäs et oksettaa
tappakaa mut
mä en tee muuta kuin valita
turhasta.

Miksen vaan saa itteeni muuttumaan
siihen onnellisuushömppään en lähde
enkä rakastamaan itseäni tai mahdollisuutta elää
mut jotain pitäis muuttua
kaikki vihaa mua ja ihan syystä
oon kamala.

Mut en mä pääse täältä
en mä tahdo lähteä mun turvasta
tämäkin on jo liikaa et menee puoliks ok
en tunne itteeni enää sitä vähääkään
mitä tunsin pohjalla
nyt oon pohjalla vain sisimmässäni
ulkokuori ei petä
mä leikin mukana ihan hyvin menee-leikkiä
ja kaikki on vaan et wau miten hyvin oon edennyt.

Edennyt missä
esittämisessä?

En mä tunne et mulla menis paremmin
vaikka haavat ei oo mitään ja kuolema jossain satojen kilometrien päässä
mä en oo enää olemassa
en oo edes itsetuhoinen
pelkkää roskaa
ylimääräinen
(kirosana)
haluan pois.

Juosta karkuun ja mennä piiloon
kieltäytyä lääkkeistä jotka tekee musta vieraan
mäenjaksaenää.

Ei tää tekstikään kerro sitä kaikkea mitä oikeasti tunnen
millä mä enää mitään kertoisin
tai miks ees yrittäisin
tää paikka on yhä vieras ja mä turvaton
haluan jo takas
(joo en pääse enää ikinä)
en jaksa enää esittää
ja silti mun on ihan pakko.

Millon tää loppuu?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229