1742.

Viiltelykuvitelmia
kuolemaunia
tilaisuuksia kymmenen tunnissa
ja mitään en tee.

Hiljaisia hetkiä
pysähtyneitä katseita
ja mietin enää kuka minä olen
silloin kun en ole kukaan.

Biisejä
osastopäiviä
mitä näistä ois sanottavaa?

Paljon huudettavaa eikä yhtään rohkeutta
palataan viiltelyyn
jotain on tehtävä
jotain on uskallettava.

Pelkään et muutto on huonohuono ratkaisu
pelkään et kaikki menee pieleen
koska kyse on kuitenkin mun elämästä
niin se on aika todennäköistäkin.

Mut mikään ei tuu ratkeamaan pitkään aikaan
on vain odottamista
lisää odottamista.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229