174.

Vieras valo loistaa kauniina
mä kuuntelen hiljaisuutta ei vaan musiikkia kuitenkin on pitkä aika ja matkakin.
Ikäväikäväikävä revin vanhat haavat auki koska on niin ikävä joku mussa tuntee turvaa kun veri valuu rannetta pitkin sormille.
Mä mietin paljon millainen on ikuisuus onko se valkoinen musta värikäs onko se kipeä iloinen kärsimys täydellinen surullinen onnellinen turvallinen vai onko se vain tyhjä?
Niitä mä mietin kun ikävää ei kestä mut onneks aina voi palata samaan nurkkaan sulkee silmät painaa pään polviin ja sukeltaa mielikuvituksessa siihen hetkeen ennen kuin kaikki murrettiin se on aika turvallinen ehkä ainoa oikeasti turvallinen ajatus.
Tämä hetki ei oo turvallinen pimeys on vaarallista mutta valo on vaarallisempaa siinä on aina ne mahdollisuudet pimeässä on turvassa ainakin kuolemalta ei näe etsiä johtoja asettaa niitä kaulalle ja siitä kiinni johonkin.
Mutta kun oikeasti mä pelkään pimeää silti oon aina pimeässä ristiriitoja liikaa kai sitten vasta jos kuolen.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229