1709.

Päiviä ja valoisia öitä
kyyneleitä iltaisin
välillä jo iltapäivisin
ei suuntaa elämälle
ei edes tahtoa löytää sellaista.

Itsetuhoisuus riittää
ei varoituksia viiltelystä
helpotus
en ihan vielä joudu omilleen
vaik eihän mun oo mitään järkeä täällä asua
jos en ees yritä muuta ku tuhota itteni mahdollisimman nopeasti ja huolella.

Sekaisin
hukassa
väsynyt
taas.

Menipä siinä pitkään hyvin
nyt puhuttiin jo osastosta vaikka kotiuduin viime viikolla
heeeelvetin hienoa.

Mut onneks osastohoidolle ei todellakaan oo tarvetta
eikä siin ois mitään järkeä
en ota apua vastaan
en osaa, en tahdo
haluan vain satuttaa itseäni.

Mut itsehän mä tilanteeni aiheutan
itse mä ajatuksistani ääneen puhun
omaa syytä kaikki tämäkin.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229