1703.

Sirpaleiden seassa
On sielu ihmisen
Sitä vaikeaa on löytää
Saa vain haavan ikuisen
Itkien, nauraen vielä jaksaa silmät palaa
Kuitenkin, uskon niin
Valo kuultaa pilven takaa

Kun kaikki on jo menneet
Yksin huoneessani kierrän planeettaa

On pahaa mulle tehneet
Muukalaiset, joiden kasvot tunnetaan

Läpi silmistäni tuulee
Tähän tyhjään huoneeseen
Ja vaikka verhot suljen
Tuuli laulaa uudelleen
Sävelen, jota en
Jaksa enää toistaa
Kuitenkin, uskon niin
Joku kyyneleeni poistaa
- Yö

Uloskirjaus on päivä päivältä lähempänä ja varmempana
enää en pelkää
odotan innolla
kuukausi sitten en ois ollut näin valmis kuin mitä nyt
haluan vaan pois
ja paljon siltä näyttää
että vihdoinkin pääsen.

En mieti niin
että heti kun lähden revin auki ranteet ja reidet
mietin että kävelen
kävelen lisää
lenkkeilen
sitä mä mietin
hukkaan itseni
ajatukseni ja ahdistukseni lenkkeilyyn
ehkä selviän ilman viiltelyä.

Tuntuu kuin mut ois ajettu seinää vasten
jos viillät niin..
tottakai mä jossain vaiheessa viillän
mut mikäli se on kolmesta varoituksesta pois
niin sit se on
ei se mun viiltelyä lopeta
on vaan hurjan epäreilua että tämä sääntö otetaan käyttöön puolitoista vuotta myöhässä
ymmärtäisin jos alusta asti ois menty näin
ja kolmesta viillosta oisin joutunut pois
mut en joutunut
silloin asiat selitettiin ihan eri tavalla
joo mä tiiän ihmiset vaihtuu ja säännöt muuttuu
mut reiluksi sekään tieto ei tätä muuta.

Nyt oon kiintynyt kuntoutusyksikköön ja niihin ihmisiin
ja ois kamala joutua pois
mut en vaan pysty lopettamaan viiltelyä
vähentää voin ja senhän oon tehnytkin
mut lopettaminen vaatii niin paljon ajatustyötä ja turvan löytämistä muualta
ettei vielä oo sen aika.

Muilta osin asiat kai järjestyy
raha-asioita en jaksa enempää stressata
ne joko järjestyy tai ei ja siinä se.

Kun en vaan romahtais
en ees sit marraskuussa
kunpa tää olo kestäis
johtuis noista lääkkeistä ja niitä syömällä pysyis tällaisena
oispa tää niin.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229