170.

Väsymys tekee ajatuksista sekavia
hampaat lyö yhteen kädet tärisee noi kattoo mua noi kattoo mua mun on päästävä pois poispoispois paljon puhetta mä en erota sanoja enkä tahdokaan mä oon muuttunut väsynyt ja väistynyt musta on tullut vieraampi enkä mä enää tiedä mitä tapahtuu en hallitse odotan vaan hiljaa sitä seuraavaa suljen itkua pois nyt ei saa itkee nyt ei saa oot sä ennenkin selvinnyt mikset nyt? on vaikee vastata hymyyn hymyllä jos ei tiedä miksi hymyillä silti vielä yritän ja laskee niitä tunteja montako mun on selvittävä mä tahdon pois mä tahdon pois mut tiedän etten voi vaan lähteä jos mä lähden pimeään siellä tiellä ne ajaa liian lujaa rumaa jälkeä ja vesi no se on vaan siinä mahdollisuutena.
Siks mä lasken tunteja yritän hymyillä osata keskustella vaikka kaikki on mahdotonta jos on vuoden vaan itkenyt viiltänyt itkenyt repinyt itkenyt yrittänyt ei enää osaa jutella niitä näitä koulusta jota ei edes käy eikä oo mitään sanottavaa tän maailman tilanteeseen kun ahdistus ei anna keskittyä lukemaan uutisia kuulemaan niiden toisten puheita kahta lausetta pidempään.
Oon hiljaa ja toivon vaan pääseväni pois.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229