17.

Jos sanat nyt juoksisivat tähän näytölle niin kuin toivoisin toivoisin niiden kertovan sen mitä olisi pitänyt sanoa jo kauan sitten.
Mutta eivät ne siihen ilmesty en minä voi kertoa.
Halusin vain että tämä ei olisi ikuinen salaisuus.
Mutta ei.
Ja minä itken vielä vähän enemmän. Ehkä kaikki on nyt nähty, ehkä joskus kannattaa vain luovuttaa, tätä taistelua on mahdotonta jatkaa, sillä mitään toivoa voitosta ei enää ole.
Voin aivan helposti jatkaa huomiseen, ylihuomiseen, kesään ja jouluun. Tekeminen ei ainakaan lopu, mutta minun ajatukseni, ne päättyivät jo vähän aikaa sitten. Ja minä vähän niin kuin niiden mukana.
Nyt katson tyhjänä ympärilleni, aika on pysähtynyt ja se kiitää ohi. En tavoita enää ketään en sinua en itseäni. Tehtävälistan tehtävät eivät ole enää tärkeysjärjetyksessä, sillä tiedän, etten kuitenkaan saa niitä tehtyä.
Joku välillä muistuttaa asioista jotka olisi pakko tehdä. Minä suutun, muistan sen mistä suutuin juuri niin kauan kuin sen toisen lause on kesken ja sitten olen vain vihainen sillä en pysty muistamaan mitä minulle juuri sanottiin.
En tiedä mitä tämä on, mutta oikeastaan en välitä tietääkään. Mutta pelkään mitä seuraavaksi tapahtuu.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229