1692.

Se tiedetään kyllä
ei oo tarkoituskaan rakentaa mitään kestävää
ensihetki feikataan ja lähdetään sit
toinen hetkistä leikitään ja sit ollaan tyhjän päällä
seisotaan huojuvin jaloin kunnes keho luovuttaa.

Sit itketään taas jossain kylppärin nurkassa
ilman et kukaan tietää, haluaakaan tietää
saati lohduttaa
kylhän nämä säännöt on jo opittu
ei mikään tästä yllätyksenä tuu.

Mun mielen pitäis kai nyt olla täynnä iloisia asioita
mut tää kaaos on pahempi kuin uskalsin pelätä
ei saa romahtaa
ei saa mokata
mut pakkohan tämä on viiltää pois!

En halua tietää enempää
en halua muistaa, tuntea, katua, hävetä
en halua
mutta mihin paeta?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229