1676.

On hassua kuunnella niiden vuosien biisejä
joina mäkin vielä elin
on outoa ajatella jokaisen mukahaaveen lopuksi
ettei enää tarvitse jaksaa.

Ne eivät ole minun haaveitani
sellaisia oikeita
en edes muista milloin viimeksi olisin itse tahtonut jotain
(jotain muuta kuin viiltää ja kuolla)
ilman et mukana on jonkun kertoma pitäis-lause
siks ne on mukahaaveita
asioita joita olisin ehkä voinutkin tehdä tässä elämässä
jos kaikki ei ois ollut näin pimeää ja raskasta.

Mut nyt mä katon niitä samoja kuvia helpottuneena
enää ei tarvitse jaksaa mitään
ei kasata elämäänsä oikeita palasia
tai yrittää muuttua ihmisenä
kaikki on niin ohi kuin on mahdollista olla
mut erottaa kuolemasta ainoastaan tuo ovi
joka sekään ei loputtomiin tuu pysymään lukossa
tulee vielä aika ja oikea hetki
ja mun viimeinen hyppy köyden kanssa.

Mun täytyy vaan jaksaa
mä en voi yrittää täällä mitään missä epäonnistun
mun täytyy leikkiä mukana leikkiä
kyllä minustakin vielä ihminen
mut miten ollaan itkemättä
kun ihmiset puhuu liian isoon ääneen
telkkari huutaa taustalla
joku ei lopeta nauramista
miten täällä ollaan sekoamatta
(en väitä ettenkö olis jo
tarkoitan sekoamatta oikeasti)
kun haluaa vain huutaa
olkaa vittu hetki hiljaa
mut täytyy leikkii kilttii ja ystävällistä
silloin kun joku tulee aivan liian lähelle
selittämään jotain mistä en ymmärrä mitään
ja ei, mä tiiän ettet sä ymmärrä
kuinka loppu tähän tilanteeseen oon
näihin seiniin
ihmisiin
siihen ettei tää oo mun päätettävissä
tää on pakkohoitoa
ja alkaa jatkuvasti tuntua yhä enemmän siltä.

Mun on pakko päästä täältä pois!

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229