1668.

Ymmärrän päivä päivältä vähemmän
hukun jonnekin samantekevyyteen sekunti sekunnilta
happi loppuu mutta en välitä edes siitä.

En välitä toisista ihmisistä
en pakkohoidosta
en auringosta, keväästä
menneestä, tulevista.

Makaan painopeiton alla
uskon etten pääse enää kotiin
tää on liian pitkä reissu
mun kokema pimeä liian pimeää hoidettavaks.

Mä oon jäänyt tähän vangiksi
en osaa oikein enää itkeäkään
en vaikka ymmärrän
en jaksa välittää mistään.

Ehkä siksi kyyneleetkin katoaa
mitä merkitystä niilläkään olis
mihin nekään tätä muuttais?

Oonhan mä sitä aiemminkin sanonut
miten mikään ei tunnu miltään
mutta silti tämä pimeä on uutta
tunne
millään mitä tapahtuu ei ole mitään merkitystä
on aivan sama mitä sanotte
aivan sama kuka sanoo ja mitä sanoo
teette mitä teette
pimeys mun ympärillä ja sisimmässä säilyy
valtaa vain jatkuvasti lisää tilaa.

Oon tyhjiössä
tyhjä, tyhjempi
väsynyt
lopenuupunut
nosta mut tästä pois
anna mun mennä
lopettaa tämä roskaelämä
mä en oikeasti jaksa enää.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229