1666.

Mä vihaan tätä elämää.

Mä vihaan aamuisin hetkeä
jona herään
mä vihaan painajaisia joihin nukahdan
mä vihaan oletuksia joita en koskaan tuu täyttämään
mä vihaan olla yksin ja ihmisten keskellä
mä vihaan kantaa vastuuta tekojeni seuraamuksista
mä vihaan valehdella
mut nyt on tultu siihen pisteeseen
jossa tarkoitus pyhittää keinot
tai jotain sinnepäin
vaik mä vihaan itteeni jokaisen valheen myötä entistä enemmän.

Sitä en tiiä miks oon täällä
enkä sitä mikä pakko muiden on leikkiä et musta vielä yhteiskuntakelpoinen saatais
mä vihaan peilikuvaani
ja mä vihaan päiviä joilla ei oo mitään tarkoitusta
enkä jaksa elää läpi niitä
joissa on lista suoritettavia asioita.

Tiiän ettei aamua voi aloittaa tarvittavilla
mut sitä en tiiä kuinka helvetissä selviän ilman
vihaan tätä paikkaa ja sitä etten jaksa enää leikkiä ystävällistä
haluan vetää kaiken päin helvettii
jalat, kädet, kaulan auki
et vaan pääsisin pois.

Ettei tulis enää tätä päivää
eikä huomista
ettei tarvis enää jaksaa leikkiä mukana
kyllä minä toivun, pärjään
kun en vittu pärjää enkä toivu
en edes tahdo toipua tuonne roskaelämään suoriutumaan asioista
joista en kuitenkaan suoriudu.

En tahdo enää nähdä ketään
yllättävää kyllä tää viha peittää alleen jopa ikävän
ja ne väittää vieläkin
et muutos joka mussa on tapahtunut on positiivinen.

Pakko kai niiden on sitä leikkiä
tottakai sähköhoidon on autettava kaikkia
ihan niinkuin kaikkien lääkkeidenkin ois kuulunut auttaa
niiden joita söin ja niiden jota syön parhaillaan.

Mut kysynpähän vaan et mitä täs ees tavoitellaan?
Jos tiiän jo et onnellista musta ei tuohon maailmaan tuu
se ei oo mahdollista enkä edes tahdo sitä
koska jos tahtoisin
ois eessä kesä pitkähihaisissa
vastassa kyselijät ja arvostelijat
joo ei kiitos en tarvi sitä elämää
enkä tahdo luopuu viiltelystä
siitä ainoasta joka mut täällä rauhoittaa
kipu vie pois kunhan muistaa kuinka kipu siirretään tarkoittamaan hyvää
nää pakkotauot on pahasta
mun pitäis saada elää terien ja saksien kans symbioosissa
kukaan ei sais tulla meidän välille
jotta paras vaste säilyis.

Tää on typerä leikki
et saa satuttaa ittees
aijahah no miksikäs en
ettekö te aina vaan hokenu
miten epävakaat on itsetuhoisia?
(Ja teitte selväks arvottomuuteni.)

Miks mua enää täytyy estää
kun en kykene tuntemaan muuta kuin mittaamatonta vihaa kehoni jokaista arvetonta osaa kohtaan
ja niitä liian pieniä arpiakin kohtaan.

MUN ON PAKKO SAADA VIILTÄÄ KUNNOLLA!

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229