1660.

Se sama ajatus kelautuu kaikissa näissä päivissä
jos mun äiti ois ollu joku muu
se kipeä
turha ja silti todellinen itkujen aihe
jos olis ollut joku muu
joka ois tahtonut jotain muutakin kuin oman etunsa vuoksi satuttaa
näkemättä ikinä koskaan tekemisiään totuuden valoissa.

Haluan täältä pois
haluan tästä elämästä pois
haluan pois itkusta ja ikävästä.

Ei, et sinä ymmärrä
tiedän sen kyllä
en tiedä miksi kirjoitan näitä itkujeni aiheita
viikko toisensa jälkeen kenen tahansa luettavaksi
kenen tahansa sellaisenkin
joka näistä aseen osaa minua vastaan rakentaa.

Olen heikko
turha ja naurettava
näissä loputtomissa päivissä
öissä jotka eivät tunnu löytävän aamuaan
keskusteluista joiden pointti unohtuu.

Haluan pois
joku kysyy
elämästä vai osastolta
niin
no molemmista
ensin osastolta ja sitten elämästä
sillä en osaa kuristaa itseäni tuon lavuaarin reunaan hupparinnaruun
vaikka miten yritän.

Tiedän, tiedän
tyhmä, typerä, roska
jota pidetään hengissä vain koska Suomen laki niin määrää
sitä ne sanoo
ja mä väitän vastaan
ärsyttää et nyt mua hoidettais
kun itse en jaksa enää edes yrittää uskoa parempaan
mut silloin mut jätettiin yksin
kun pyysin apua ja pelkäsin.

Eikä se sähkö
ei se näitä muuta
ihan kuten lääkkeetkään eivät oo ikinä tähän auttaneet
ei mikään muukaan enää auta
sain mä kuinka hyvää apua tahansa
mä en tahdo enää elää.

Sil tiiän tän elämän
tiiän pimeyden määrän ja hallitsevuuden
tiiän yksinjäämiset ja jäähyväiset
tiiän
enkä jaksa enää tietää.

En tiiä miltä tuntuu opiskella nii et onnistuu
en sitä miltä tuntuu rakastuu
en tiiä mitään siitä miten täs maailmas todella jaksetaan
ja se on surullisuutensa kanssa yhtäaikaa vapauttavaa.

Mä tiiän nää tiet ja suljettujen seinät
lääkkeiden sivuvaikutukset ja sen miten tikit irrotetaan
mä tiiän miten avohaavat hoidetaan
sen miten hymyillään kun itkettää
mä tiiän sen miltä tuntuu
kun kukaan ei kuuntele
sen miltä tuntuu ottaa vastaan ne kaikki syytökset
miten väärin teit
elit ja olit
nämä mä tiiän
itsetuhon, masennuksen, kyyneleet
se ilo jäi pois joskus kauan sit
usko parempaan huomiseen
se oli silloin joskus kauan sit
osa munkin elämää
kauan ennen kuin tipuin tänne pimeään.

Nyt oon enää väsynyt ja helvetin valmis
en halua kesää
kuumuutta, pitkähihaisia, ahdistusta
en halua huomista
en sähköhoitoa ja siitä seuraavaa kamalaa oloa
joka ei parane ees suoraa suoneen annetulla rauhoittavalla
en halua yhtäkään keskustelua elämäniloisten kanssa
en niiden kanssa jotka kertoo aina uudestaan
miten viiltely ja puheet kuolemasta on huomionhakua
olkoot
olkoot kaikki tämä sinusta mitä ikinä onkaan
mutta päästäkää helvetti mut jo menemään
sillä mä osaan hoitaa haavani ihan yksinkin
ja itsemurhassakin sekin ongelma viimein ratkeaa.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229