1652.

Siihen samaan paikkaan
kulmasohvan nurkkaan
painan pään selkänojaa vasten
nostan jalat kehon suojaksi
tämä on ainoa turvapaikka täällä
vaikken mä turvassa tunne olevani missään.

Kaikki tarvittavat ja päivystävältä lupa ylimääräiseen
ei tämä tästä
tämä ei todellakaan tästä
enkä jaksa enää hetkeäkään.

Se olo on heti aamusta
ennen kuin saa silmät auki
ajatus on:
mä en tahdo
mä en halua
mä en jaksa

ihan sama missä oon
ihan sama mikä päivä on
ihan sama mitä tänään tapahtuu
mä en tahdo olla olemassa.

Ja silti mä oon
täällä lukkojen takana ilman teriä
ilmeisen pitkään ellei täs tapahdu jotain ihmettä
miks tapahtuis
kysehän on mun elämästä
haluan vaan päättää tämän
käyn läpi suunnitelmaani
kymmeniä kertoja päivässä sama kaava toistuu
mä mietin tarkasti miten saan pelkoni huijattua rohkeudeksi
ja pystyn toteuttamaan sen mitä eniten tahdon.

Ne sanoo
sä oisit kuollut jo, jos kuolla tahtoisit
joo-o ehken tähän mennessä olekaan tahtonut kuolemaa riittävästi
se ei silti tarkoita ettenkö siinä vielä onnistuisi.

On pelkkää mustaa
kaikki on mustaa
jokainen tunti, minuutti on selviytymistä
mun voimat ei riitä tähän enää
mut ovet
ne pysyy lukossa.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229