1647.

Ulkona aurinko on kirkas
minun mieleni yhä synkempi.

Olen vain väsynyt
paha olo lamaannuttaa
kun en pääse viiltämään sitä hetkeksikään helpommaksi.

En näe elämässäni järkeä
enkä eläväni tulevaisuudessa
olen tässä
kärsin tämän ja kun pääsen pois
kuolen.

Ne kysyy ymmärränkö olevani masentunut
musta tää on enemmän pahuutta ja laiskuutta
kuin mitään oikeaa sairautta
niinhän ne silloinkin sano
ota ittees niskasta kii
siihenhän tää kaikki yhä tiivistyy
kuinka mun pitäis yrittää enemmän
tehdä asiat toisin ja uskoa muutokseen
mä en vaan enää jaksa
ja siks valitsen tän.

Turhaa te masennusta hoidatte
itsetuho on mun valinta
eli kuolen joka tapauksessa.

Kaikki on turhaa
mun elämä mun auttaminen
kevät ja aurinko
nukkuminen, syöminen, suihkussa käyminen
mennyt, tuleva
ikävä.

Kaikki on turhaa ja sattuu vaan
kaikki hyväkin sattuu
hyvä jopa enemmän kuin paha
kun mä kuulen miten mua yritetään auttaa
mä vihaan itteeni aina enemmän
kun en jaksa mitään muuta kuin laittaa vastaan.

Miks musta tuli näin vaikee, kauhee
miks mä en viimein jo muutu?

Tai miksen vain saa lähteä
nyt heti
ja lopettaa tätä täysin turhaa ja toivotonta elämää?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229