1640.

Olemattomat päivät katoaa
ne sulautuu toinen toisiinsa
huudan äänettä
olen kuolleena elävässä kehossa
eikä kukaan voi auttaa.

Sammun iltaisin
vain jotta alistuisin painajaisille
herään vain tuntemaan kestämätöntä tuskaa
puhun sanoina toivottomuudesta ja pimenneistä ikkunoista
olen kai jo poissa
silti yhä tässä
vai olenko?

Mitä on jos ei muista olevansa
jos unohtaa päivän tapahtumat
jos kaikki olemassaoleva katoaa pahan olon taakse
mistään muusta ei saa otetta
kuin pahasta olosta
onko silloin olemassa muuna kuin pahana olona?

Kai sekin joku olomuoto elämästä on
täytyyhän niin olla
kyselen paljon mielessäni
tarkoituksia ja merkityksiä
miksi helvetissä täällä on aina näin pimeää
ja niin edelleen
mutta kukaan ei vastaa
kukaan ei kuule
olen yksin ihmisten keskelläkin
olen vain yksin jossain pelottavassa, vaativassa painottomuuden ja painavien verkkojen leikkikentässä
enkä pääse mihinkään
leijun ympäriinsä
yritän takertua niihin jotka tietävät minne ovat menossa eivätkä pelkää yhtä paljon kuin minä
mutta kaikki on vain ohimenevää
arvaamatonta ja jotain niin kamalaa
ettei siitä ole sanoja.

Minä pelkään täällä
ja sen virren sanat kelautuvat loputtomalla toistolla mielessäni
minä tahtoisin Isä jo kotiin
Isä minua väsyttää
enkä mä taivaaseen osaa uskoa
mut siihen kyllä
et tää paha loppuu jos tän vain uskaltaa lopettaa.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229