1634.

Talvi on kai kuolemassa kevään syliin
en mä sitä tunne tai muista vaikka kävelen teitä metsien keskelle ja sieltä pois.

Pitää olla hiljaa
on tasan yksi ajatus
yksi tieto tästä koko totuudesta
jos olisin ollut hiljaa
en olisi joutunut tänne
jos osaan olla hiljaa jatkossa
en joudu tänne enää
on pakko vain oppia olemaan hiljaa
vaieta niistä mitkä eniten pelottaa.

Eikä mul oo ees oikeutta niistä puhua
mulla ei oo oikeutta apuun
jonka heitän kuitenkin hukkaan
ei yhteenkään onnistumiseen
ei hetkenkään hyvään oloon
mä en oo ansainnut muuta kuin pahimman
mitä mun varalle on kirjattu
ja vielä vähän sitä pahemman.

Mä pelkään uloskirjausta
vaikka toistan joka keskustelussa tahtovani pois
tahdonhan mä pois
mut vastuun kantamiseen omasta hengestä
on vaikea palata.

Itsetuhohetkinä ei tietenkään
niinä hetkinä uloskirjaus tuntuu palkinnolta eikä vapautta parempaa oo keksittykään
mut on näitä toisiakin hetkiä
yhtä pimeitä mutta toisten sanoissa toivo
mun mielessä tieto
tämä vois myös muuttua
ehkä tällä avulla
ehkä jollain tällaisella keskustelulla.

Vaikka oikeasti sitä tietää ettei todellakaan
että on tämä
nämä arvet, tulevat viillot ja sitten kuolema
oli hyvät asiat elämässä
oli paha olo
ja nyt jäljellä on enää loppu.

Ei tule ihmistä
ei tule ketään joka voisi auttaa
pitäisi kiinni eikä päästäisi menemään
ei sellaista
enkä mä sitä ois ansainnutkaan
lähtöjen loputon toisinta
on seuraus jollekin syylle
minä itsehän tämän kaiken tuhosin.

Synnyin pahana enkä koskaan muuttunut riittävästi
sellaista tietä tällaiseen lopputulokseen ainoastaan päätyy.

Ainoa mikä pitää enää hyväksyä
on se että näin kävi
mun takia mulle kävi näin.

Eikä takertua toivoon toisten sanoissa
vaikka kuinka pelottaisi
pitää vain pitää lujasti kiinni päämäärästään
seistä valintojensa takana
kantaa sanojensa seuraukset
(eli olla viimein hiljaa).

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229