1620.

Sairaalan pihalla
tuuli keinuttaa aavelapsiaan tyhjissä keinuissa
itkisin jos vielä osaisin
joku on vienyt mun kyyneleet
tahtoisin itkee taas sitä minkä menetän
mut ajatus on liian kamala ajateltavaksi.

Siksi kirjoitan viileään ikkunaan
näkymättömän tekstin
tapa mut
enkä pääse pois
käyn läpi vaihtoehtoja
laukun olkahihna, muovipussi
tuoli ikkunan läpi ja itse perässä
tajuan kaikki nämä ovat naurettavan epävarmoja keinoja
tarvitsen todellisia
oikeita keinoja
ja teräni.

En kestä elää
en tätä elämää tällä mielellä
en täällä enkä missään muuallakaan.

En ole ikinä ollut näin toivoton
olisin uupunut mutta miten täällä olla
huonekavereille pitää leikkiä kilttiä ihmistä
nauraa ja hymyillä
puhua tavallisia
vaieta synkistä
pitää jaksaa pakko jaksaa on jaksettava.

Että pääsee pois
miksei kukaan ymmärrä
en kestä tätä
en jaksa enää
olla täällä
tämä ei auta
mikään ei enää auta
kaikki on jo yritetty
mun sisällä on liian suuria virheitä
en osaa, jaksa enkä pysty kuntoutua
en ymmärrä miten näistä edes voi kuntoutua
miten ikävän voi unohtaa?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229