1619.

Se on tullut ainakin selväksi
ettei mua kannata pakkohoitaa
en oikeasti osaa tehdä yhtään yhteistyötä
en ota apua vastaan vaan turhaudun jokaisesta keskustelusta entistä enemmän
vetäydyn ja haluan vaan huutaa
antakaa mun olla ja viiltää.

Mä tiiän et oon väärin ja hirveä
mut haluan jo pois täältä.

Viiltäminen ja itsemurha on ainoita mitä mulla on ja enää koskaan tulee olemaan
enkä todellakaan aio päästää irti
en aio edes yrittää ottaa apua vastaan
kun mikään ei kuitenkaan auta
sä ihan turhaa kerrot mulle
ettei mikään muutu ellen mä anna millekään mahdollisuutta
ymmärrätkö
en mä pysty enää valehtelemaan itelleni noita juttuja
mul on totuus ja tiedot tässä
tää on näin ja tähän tää tulee myös päättymään.

Ja ihan turhaa kerrot myös
mitä mä menetän ellen muutu
mä tiiän jo
mä tiiän et jään ihan yksin ja et kaikki vaan raivoaa
ellen mä lopeta viiltelyä
leiki kilttiä ja hyväkäytöksistä.

Mutta en mä muutu
en varmasti luovu viiltelystä
en ennen kuolemaa
vaikka menetän kaiken muun
viiltelystä en oo valmis luopumaan
tää ei oo asia jossa edes ajattelisin olevan vaihtoehtoja.

Mä en tahdo tätä enää
kato nyt millanen musta tulee
kun terät viedään
entistä pahempi hirviö
te kaikki pääsisitte paljon vähemmällä
kun antaisitte mun mennä ja jatkaa siitä mihin jäin.

Muuta ei enää tuu
ei tuu elämää ja onnea
ei mulle
äläkä jaksa kertoa
miten mä itse valitsin tämänkin kaiken.

Mulle on jo ihan sama
mikä tästä on mun syytä ja mikä sattumaa
mä en mieti mitään muuta
kuin terää painautumassa ihon läpi
sen jälkeen köyttä kuristamassa mut
mä oon valmis täältä
näistä turhista, ahdistavista keskusteluista.

Voinhan selitellä
käyttäydyn kuin mikäkin teini
koska en luota kehenkään
koska tilanne ei oo mun hallinnassa
mut lopulta
mitä väliä silläkään on?

En osaa keskustella täällä kenenkään kanssa
en jaksaisi edes yrittää
hymyile, naura, esitä
ja pääse pois
siinä kaikki
koko suunnitelma
montako päivää täytyy tsempata ennen kuin oon vapaa?

MÄ HALUAN VAAN VIILTÄÄ!

Oikeilla, riittävän terävillä terillä
nättejä, riittävän syviä haavoja
ja vähän niitä syvempiä
mä tahdon rikkoo jokaisen raajan ja avata kaiken ehjän ihon
mä tahdon istuu hetken siinä köyden kans
asettaa sen oikein solmitun lenkin kaulalleni
antaa mennä
päästää irti
olla vapaa
kuolla.

Mä sekoon täällä
en kestä tälläsiä päiviä
tyhjiä, turhia, ahdistavia
merkityksettömiä
oikeasti
mitä tää muuttaa
voisitko nyt helvetti jo kertoo
mitä järkee mun on olla hetki viiltämättä
kerätä tätä vihaa koko tää aika
tiuskia ja puhua vääristä asioista muille
kerro mulle mitä helvetin järkeä tässä on?

Lopputulos on sama riippumatta siitä oonko vapaa tänään vai ens viikolla
yhtään sen vastaanottavaisempi en avulle oo
yhtään sen enempää toivoa mulla ei oo
miksette te nää totuutta?

Miks te väitätte et toivoo on vielä
kun kyllähän te nyt näätte ja kuulette
millanen mä oon
miten paha
itsekäs, ilkeä, töykeä
väsynyt, vihainen, turhautunut
miksette te nää totuutta
mitä te tässä näätte
ihmisen joka nousee vielä ja nauraa
mä selvisin
ettehän te oikeasti voi kuvitella sellasta
hei täs oon mä
ehkä muilla on toivoo ja mahdollisuus
mut ei mulla
ei näiden vuosien jälkeen
ei tällä kyvyllä vastaanottaa apua.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229