1618.

En edes osaa kirjoittaa tästä
pakkohoito
sairaudentunnoton
sairaalan vaihto huomenna
mun haavat on muka hengenvaarallisia
vaikken mä ite niin usko
paperien mukaan mun masennus on psykoottista
ja mua pelottaa kun kaikki sanoo et mun totuus ei oo totta
vaan epärealistisen toivotonta ja näköalatonta.

Mun totuus on mulle ihan totta
mul on kymmeniä vedenpitäviä perusteluja siitä
miksei toivoa enää ole
ja siitä miks mua on turha auttaa.

Mut nyt oon suljettujen ovien takana
eikä kukaan kerro kauanko
tuolla päätöksellä saa pitää mua hoidossa kolme kuukautta
mut voihan ne kattoo jo ens viikolla
ettei mua kannata auttaa ja pääsen pois.

Tai siitä mä rakennan toivoo
ku ajatus viiltämättä olemisesta tuntuu niin kestämättömältä
siitä
ja tietysti itsemurhasta.

En mä pysty ongelmiani käsittelemään
en ees ymmärrä mikä ongelma viiltelykään on
sehän vaan auttaa mua jaksamaan
(okei joo auttoi tähän asti, mut enää sekään ei riitä)
en mä nää itsetuhoani huonona asiana
musta kuolema on ainoa hyvä asia
mitä tälle maailmalle osaan antaa
kun mua on autettu niin pitkään aivan turhaa.

Mut mua pelottaa
tää ei oo enää ollenkaan mun hallinnassa
mä en pääse pois
ja se on ajatuksena niin pelottava
etten aivan uskalla kohdata sitä kokonaisena totuutena.

Mä vähän vaan pakenen
meen ihan pieneksi mytyksi sängylle kun itken
ehkä mä kohta oonkin poissa
siellä mikämikämaassa tai tyhjyydessä
ehkei tää ollutkaan totta
vaan se mun oma turvallinen totuus on
ehkä nää hoitajat ja lääkärit
eivät vaan nähneet asioita oikein
ehkä täs on vielä se mahdollisuus
etten oo ollenkaan sairas
vaan vain tosi paha ja itsekäs ihminen?

Koska itse asiassa pahuuskin on vähemmän pelottavaa kuin väitös
ettei mun pahuus ois totta.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229