1615.

Mun omassa maailmassa
ei pahaa oo ollenkaan
siellä kuolema on paras kaveri ja turva.

Mun omaan maailmaan ei pääse muut
meidän välissä on raja
en ymmärrä yhtään
en oikeasti käsitä
miten toivottomuus voitaisiin tulkita psykoottiseksi.

Oon aina luullut
et silloin kuulee tai näkee
aistii jotenkin harhoja
eikä mul sellasia oo.

Mul on mun maailma
tieto siit et maanantaina oon vapaa
varmuus siitä et tästä en enää nouse
en edes tahdo nousta
sinne pelkoja täynnä olevaan
hallinnan tavoittamattomissa elävään ihmiskuntaan.

Mä oon aina asunut puoliks poissa tästä hetkestä
lapsena kuljetin näkymättömissä talutushihnassa näkymättömiä lemmikkejä
kouluaikoina elin ennemmin tulevaisuuden suuria hetkiä
kuin kaaosta ja sitä seuraavaa hiljaisuutta ympärilläni.

Nyt elän läpi kuolemaa
oon tehnyt tätä jo vuosii
uskonut, luottanut ja toivonut
seissyt rajalla.

En halua palata tältä rajalta
haluan astua tämän yli
tiedän että se askel täytyy ottaa
ettei toivoa oo mun kohdalla enää ollenkaan
et tää ois tätä samaa pahaa oloa
vaik taistelisin vastaan.

Kun en taistele
saan paeta
saan tuijottaa vain tyhjyyteen
ja odottaa hetkeä
jona köysi kiristyy
vie hengen ja päästää lopulliseen, rikkomattomaan turvaan.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229