1610.

Mä en oo turvassa enää silloinkaan
kun mua halataan ja mun hiuksia silitetään
ennen olin
mutta nyt jotain on enemmän rikki.

Mä en luota kehenkään
koska tiiän et jään aina yksin
mä kiukuttelen niille jotka yrittää vaan auttaa mua
ihan turhaan
mut en osaa muutakaan
koska mun on helpompi selvitä lähdöstä
jos oon vihainen.

En mä oikeesti oo vihainen
kenellekään muulle kuin itelleni
mut tiiän miten vähän voin lähtöihin vaikuttaa
ja sen miten huonosti niistä selviän
joten toimin näin ilman että heti edes ymmärrän miksi.

Oon hukassa ja umpikujassa
ja pelottavinta tästä tekee se
et viiltely on ainoa mikä auttaa.

Se muuttuu taas agressiivisemmaksi
kun mä leikkaan haavaa saksilla
mä en pelkää enää rasvakudoksen jälkeen tulevaa kipua
tähän saakka oon jättänyt haavat siihen
kun kipu alkaa uudestaan tuntua
mut nyt suhtaudun haavan syventämiseen jollakin uudella
pelottavalla pelottomalla rohkeudella
uteliaisuudella
mä tahdon päästä pidemmälle
enkä siinä hetkessä pelkää enää et rikon jotain tärkeää
en ees sitä et mua ei kohta oo olemassakaan.

Ei tähän oo enää mitään mikä auttais
(mitään mikä ei vie henkeä)
koska pahuus jonka määrää ei voi mitata
ja jota ei voi kahlita jalkaraudoista seinään
se vei multa aivan kaiken
se vei multa
k-a-i-k-e-n
mistä elin
minkä avulla selvisin
pahuus otti tilansa
paikkansa ja olomuotonsa mun sisimmässä ja mielessä
totean terä tärisevässä kädessäni.

Se ei tapahtunut tänään
en osunut sen isompiin suoniin kuin koskaan ennenkään
mutta mikään ei varmista
ettei se tapahdu huomenna
tai perjantaina
sillä en omista enää niitä terveitä, järkeviä ajatuksia
omistan paljon pilkkopimeitä
jonkun sairaaksi määrittelemiä ajatuksia
mutta en toiveita paremmasta elämästä
en edes kykyä rajoittaa viiltelyäni
tää on tätä kunnes ei oo mitään
mä tiiän
mä tunnen sen
tän kaiken
vaikka miten yrittäisin totuutta paeta.

En sais sanoo tätä
koskan rakastan viiltelyä
mut pelkään itseäni.

Pelkään taustalla
vaikka eniten toivon tän kaiken viimein päättyvän.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229