1609.

Koska elämä on näytelmä nimeltä
katso kyllä minä uskon ja teen kuten kuuluukin.

Elämää ei täs näytelmäs oo jäljellä
muuta kuin loputtomat vastalauseet
nykyään kaikki on mulle ei ja ei varmasti
en oikeasti kuuntele vaikka esitän niin
silloinkin kun oon hiljaa
mä laitan jokaikistä asiaa vastaan
mä en ota mitään muuta enää todesta
kuin omat pimeät ajatukseni
mä kuljen kuin johdatuksesta niiden mukaan
ja niin väärin kuin tätä onkin myöntää
enää en edes yritä uskoa mitään muuta.

Sillä mä tiiän jo tehneeni
niin suuria virheitä etten kuitenkaan sais mitään anteeksi
mä tiiän jo et kaikki tää paha olo on mun omaa syytä
ja se etten koskaan kuntoudu
ja et mua on ihan turha auttaa kun en kuitenkaan ota apua vastaan.

Kapina yltyy
kapina elämää ja apua vastaan vie kuolemaan
näin on hyvä
tämä on hyvä tie
tämä itsetuhon tie pelastaa muut mun pahuudelta
ja mä itsekin tunnen olevani eniten turvassa
vasta kun sakset leikkaa rasvakudosta
kun kipu on vienyt kyyneleet mukanaan.


Kaikki
aivan kaikki
on turhaa
turhempaa kuin koskaan aiemmin
jokainen aamu ja jokainen ilta
jokaikinen hengitetty hetki on turhaa
mun elämä
mun keho
mun mieli
turhaaturhaaturhaa
samantekevää
arvotonta
roskaa.

Ja itseviha
se tutuin kaikista
se on mun kilpi sanoja vastaan
anteeks et oon tää
anteeks etten enää jaksa näytellä muuta
mun sisällä on pahaa
minä oon paha
pahempi kuin kukaan.

Kunpa näkisin kuinka pitkä tämä tie on
kauanko tätä pitää kulkea
ennen kuin pääsee perille kuolemaan.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229