1608.

Onko enää ainoatakaan sanomatonta sanaa
yhtäkään kirjoittamatonta lausetta
onko mitään mitä en tästä pimeästä tietäisi
mitään mitä en olis jo itkenyt?

Entä kun voimia ei ole enää yhtään
ei yhteenkään itkuiseen iltaan
eikä ainoaankaan surulliseen aamuun?

Entä kun ei vaan jaksa enää taistella
ei tätä vastaan eikä tämän puolesta?

Eikö voitaisi viimein jo todeta
(muutkin kuin minä)
ettei toivoa ole olemassakaan?

Ei tässä tarinassa
ei tässä elämässä
ei näillä taidoilla tai edellytyksillä.

Ei tästä tullut mitään
en minä oppinut elämään
tai olemaan pelkäämättä
ja enää en kertakaikkiaan jaksa tätä pimeää
tätä kuvajaista elämästä
joka ei oo pitkiin aikoihin tuntunut elämisen arvoiselta.

Ja ei
mä en kaipaa niitä tarinoita surullisimmista kohtaloista
mä en tee mitään syytöksillä siitä
miten en saisi tuntea kuten tunnen
tai kirjoittaa mitä kirjoitan
eivät ne ajatuksiani muuta
eivätkä herätä elämään
en vain ymmärrä tätä yhtään
en näe järkeä elämässä
joka on täynnä pahaa oloa
elämässä josta kaikki muu on jo kadonnut paitsi itseviha ja masennus.

Enkä jaksa enää yrittää oppia elämään
leikkiä että onnistuisin muuttumaan
en jaksa enää kuunnella ohjeita ja niitä seuraavia syytöksiä
minä yritin
oikeasti
ette te sitä usko
ei kukaan usko
mutta yritin
toimin kuten käskettiin jotta oppisin uskomaan parempaan
pakotin itseni pärjäämään
vain herätäkseni aina uudestaan todellisuuteen
jossa en kestä enää hetkeäkään.

Miksi mun ees pitäis puolustella sitä mitä tein tai paljonko yritin
mitä väliä sillä on
minä te mut näätte
okei joo mä oon luovuttaja teille aina
se joka uhriutui tahallaan
eikö niin
sitä mieltähän sä tästä oot
kun kerron etten selvinnytkään?

Oon vain väsynyt
väsynyt tähän loputtomaan vihaan ja ikuiseen pahaan oloon
pettymään itseeni ja säikkymään turhasta
mä oon vaan nii väsyny.

Ja haluan viimein pois.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229