1606.

Oon hapuilut kohti kuolemaa vuosia
mä oon käynyt läpi huiput ja aallonpohjat
rakastunut yhä uudelleen valkeimpaan kirkkauteen
siihen suurimpaan turvaan
kaiken lopullisuuteen.

Ja mä oon itkenyt
montako tuntia näinä vuosina
oon maannut lattialla
karvalankamatoilla ja kylppäreiden laatoituksilla
mä oon itkenyt niin etten oo saanut henkeä
ja niissäkin tilanteissa
joissa kyyneleet ois pitänyt pystyä piilottamaan.

Ja mä oon tehnyt väärin
kuinka hirveän monta virhettä
satuttanut sekoiluillani sivullisia
niin turhia, typeriä, suuria virheitä.

Ja mä oon kuvitellut
aina kevätauringon valoissa
ja taitekohdissa
muuttuvani
pystyväni
selviäväni.

Ja mä oon uhonnut ja uhmannut
ja uskonut et nousen vielä
et kerran mä oon niitä vahvempi
jotka mut tänne pimeään polki
niin mä oon luullut ja uskonut
ja toivonut
et elämä palais
tarttuis kii eikä päästäis enää irti.

Ja mä oon toivonut
etten olis niin paha
kuin oikeasti oon
mä oon yrittänyt uskoa vakuutteluita siitä
ettei kaikki ollut mun syytä
tietäen kuitenkin koko ajan
vain minä itse olin syyllinen
ja minä itse ajoin itseni tähänkin tuhoon.

Ja mä oon luovuttanut
mä oon sanonut ihan sama
kaikelle
juossut kipua karkuun ja päättänyt
etten enää ees yritä
mä oon hukannut toivoni
johonkin näistä kuluneista vuosista.

Ja tänään
tänään mä rakastan taas vain kuolemaa
en mahdollisuuksiani tuossa maailmassa
(älä väitä että niitä vielä olisi)
ja mä kuuntelen ne samat biisit
luen samat runot enkä itke ollenkaan
tälle kaikelle pahalle on myös vaihtoehto.

Ei ole pakko jatkaa
kun ei ole järkeä jatkaa
ei ole pakko puhua
niitä kylmiä, turhia sanoja
kuunnella lauseita siitä
mitä kaikkea ois pitänyt tehdä toisin
toivoa enemmän ja pysyä positiivisena
minä tiedän ne kaikki jo
jokaikisen sanan toivosta ja omista valinnoista
niiden lisäksi mä nään nää värit
valkeat ja mustat
ehken enää punaista, sinistä, keltaista
ehken osaa enää tuntea
tai tahdokaan
ehken tahdo enää koskaan pettyä itseeni
siihen etteivät asiat elämisen hetkelläkään
tuntuneet siltä
miltä niiden väitettiin tuntuvan
tai miten ne pitäisi osata tuntea.

Mutta tiedän nekin
mitkä väistämättä ovat vielä edessä
tiedän kuinka paljon tulee vielä sattumaan
siksikin turvaan auringon laskiessa kuolemaan
peloilta piiloon ja niin edelleen.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229