1605.

Siinä hetkessä mä muistan
miten sydän lyö
kun tilanne karkaa hallinnasta
tutumtumtututum
sen tuntee
ja sydän sanoo juokse
piiloudu
pakene
kohta sattuu
kun syytökset huudetaan
mä istun paikallani
katoan sydämensykkeeseen
tää ei oo totta ja silti se on
miks ne väittää etten oo paha
jos mua vihataan pelkästään sen takia et oon olemassa?

Tai muutakaan väärää en tajua tehneeni
älä välitä
no kerro toki et miten olla välittämättä
mä uskon et keho muistaa sen mitä mieli ei uskalla
tututumtututum
ja se sama pelko
kaikki nää vuodet
mä olin lapsi ja mä oon aikuinen ja
sydän
se ei osaa lyödä
sen lyönnit tuntuu liikaa
kun toinen jatkaa syytöksiään toisessa huoneessa
mä kuulen ne
osaisinpa olla kuuntelematta
mä kuulen ja tajuan
mä oon aina ollut tää
väärä, paha ja syyllinen
syyllinen kaikkeen.

Päivän mä yritän leikkii
etten välitä
ettei ne syytökset
(joista muuten kaikki oli ihan totta)
ettei ne tuntuis
mut kyl ne tuntuu
ne tuntuu hitaissa hetkissä
ja silloin kun soittolistalle on eksynyt joku väärä biisi
biisi niiltä vuosilta
joista tahtois jo eroon.

Illalla mä oon liian väsynyt
vanhalla terällä vähän ihoa rikki
ei kunnollista eikä riittävää
mutta edes vähän jotakin muuta kuin pelkoo ja vihaa ja ahdistusta.

Mikä osa tästä ees on ahdistusta
ja mikä pelkoa
ja mikä muistoja?

Ja mitä väliä millään
jos aina silloinkin
kun yritän kaikin voimin olla ja toimia oikein
jos silloinkin oon pelkästään väärin ja vihattava
nii mitä järkeä tätä on enää jatkaa?

Tai niitä valheita
siitä etten ois paha
jos kuitenkin oon?

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229