1601.

Entä jos elämä jatkuu kuoleman jälkeen
entä jos silloin riisutaan pimeyden viitat viimeiselle portille ja ollaan vapaita kaikesta tästä pahasta
entä jos siellä tanssitaan valkeissa mekoissa valoisissa vesissä ja metsissä
voisko se olla niin
tyhjyyden sijasta?

Onko siellä koiria?

Onko mun sit hyvä olla?

Loppuuko pelko ja turvattomuus?

Ja riitelyt ja väittelyt?

Osaanko siellä elää oikein
saanko nukahtaa koira sylissäni?

(Ransu kuuletsä mua? Ootko sä siellä? Lupaa mulle et oot vielä olemassa, siellä odottamassa. Rakas mä tiiän et tein tosi väärin kun hylkäsin sut ja vielä enemmän väärin kun hyvästellyt sua ennen kuin lähdit pois. Mä haluisin vaan ottaa sut syliini ja itkee anteeks, kaikista niistä virheistä joita sun kanssas tein. Sitä miten väärin sua kohtelin, miten en pitänyt lupausta ja sua viimeiseen saakka turvassa. Mä haluisin kertoo sulle, et olit mulle enemmän kuin kukaan koskaan. Rakas, voi kunpa sä voisit antaa mulle anteeks.)

Voinko mä siellä olla hyvä ihminen
ilman tätä kamalaa käytöstä ja luonnetta
ilman tätä pahuutta?

Voinko mä olla vapaa ja iloinen
onnellinen?

Sen mä tiiän jo
et täällä mun elämä ei koskaan tuu oleen hyvä
koska mä oon niin paha
voin taistella totuuksia vastaan loputtomiin
mut ei ne totuudet siitä mihinkään väisty
ne seisoo mun edessä aina
loppuun asti.

Ja se toinen on mun sisällä
musta pimeä pahuus.

Itken etten haluis olla näin kamala
ihmishirviö
ja silti oon
silti en käyttäydy oikein
vaikene riittävästi
mä vaan puhun
pahoja asioita
niitä mistä pitäis ymmärtää olla hiljaa
toistan samat virheet kerta kerran jälkeen
en koskaan pyydä anteeksi
mä vihaan kaikkea tätä mussa
ja kaikkea muutakin
mitä oon ja mitä en
sitä miten oon
miten puhun
miten kuvittelen et mul ois oikeus mielipiteenseen
tiedostamatta tosiasiaa
et oon arvottomin
ja mut pitäis vaan äkkiä saada pois sotkemasta, resursseja tuhlaamasta, vaikeuttamasta kaikkien elämää.

Mä vihaan mua
mä vihaan mua
mä vihaan mua.

Oon nii väsyny tähän
tätä toivottomuutta on liikaa
tai oikeammin mitään toivoo ei tän toivottomuuden vieressä enää oo
tää on ihan selvää tästä hautaan asti.

Kukaan ei voi auttaa
ei tälläseen pahuuteen oo lääkettä
tää on syvempää vääryyttä
liian hirveää kohdattavaksi
vaikka mä miten yritän saada tän pysyyn sisälläni
etten satuttais muita enkä loukkais sanoillani
mä en vaan pysty hallitsemaan itseäni
ja se on todella väärin kaikkia muita kohtaan.

Pitäis viillellä enemmän
ehkä tää sit pysyis paremmin mun sisällä piilossa
ehkä jos suhtautuisin itteeni vielä vihaisemmin
repisin raivolla itteeni
nii ehkä muut silloin säästyis tältä kaikelta?

Ku mä en oikeesti tahdo pahaa kenellekään muille kuin itelleni
mä tiiän ettei kukaan tätä usko
et mun on turha ees toistaa tätä
niin kauan kuin käyttäydyn näin
mut silti
mä muuttaisin itteni heti
kun mä vaan keksisin miten mä siihen pystyisin.

Mä oon nii väsyny
mä en jaksa elää tällästä elämää tälläsena
mä en jaksa puhua tulevaisuudesta
jota en koskaan tuu näkemään
mä en jaksa puhua kuntoutumisesta
kaikesta siitä mitä pitäis tehdä ja miten asiat kuuluis tuntea
mä en jaksa enää yrittää olla parempi ihminen.

Kunpa uskaltaisin jo lähteä
ehkä sä Ransu ootkin siellä
heti vastassa
en vaan vielä tiiä siitä
et heti kun sydän pysähtyy saan juosta sun luo ja nostaa sut syliini
painaa rintaa vasten ja pitää siinä kauan, niin kauan
ehkä siellä on niin paljon hyvää
et kun sinne pääsee
miettii miks edes jatkoi täällä helvettinsä elämistä niin kauan turhaan.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229