1599.

Koko tämä elämä
mennyt ja tuleva
hajoaa tuhansiin sirpaleisiin
ja lopulta jäljellä on enää tieto siitä
miten elämänmittaisen sillan laudat
ovat niin hauraita
valmiiksi vanhoiksi lahonneita.

Vaikka miten yrittää pitää kiinni kaikesta
tärkeistä ja vähemmän tärkeistä
ja kokonaisuuden kasassa
ei lopulta jää vaihtoehdoiksi muuta kuin tuijottaa lopun saapumista
hiljaa ja hyväksyen
näin oli
ja näin myös kuului olla
sitten sitä vain putoaa
mieli tahtoisi huutaa, kirkua
pelätäkin sitä mitä on vastassa siellä jossakin
mutta yhtäaikaa se luottaa ja uskoo
ei tätä putoamista pahempaa ole hänen varalleen laskettu olemassa olevankaan.

Mietin elämää
mietin kuolemaa
ja sitä kuinka vähän järkeä tässä ikinä oli.

Oli päivät ja päivillä tarkoitus
kunnes maailma näytti todellisen puolensa
vähitellen kaikki katosi
tässä tammikuun illassa olisi vielä
olisi sanomattomia sanoja
mutta kääriydyn vilttiin pimeässä huoneessa
enkä voisi enempää tahtoa
että olisin jo poissa
että tämä putoaminen viimein pysähtyisi.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229