1598.

En usko et tää ikinä helpottaa
en usko et täs maailmas ois mitään
mikä vois auttaa
sillä kaikki on aina niin hauraalla pohjalla.

Tää jää on särkyvää ja heikkoa
ja silti me kävellään joka ilta
ja joka yö
tällä säröilevällä tiellä.

Ja kyyneleet
ne on pelkkää ikävää
sitä sanoittamatonta satuttavaa
en laske kuukausia
en vuosia
mä muistan
kaiken mikä ois helpointa jo unohtaa
mä muistan turhat, typerät jutut
jotka ovat terävimpiä teriä
ja ne viiltää repien
ne rikkoo kaiken
tämän hetken, tulevan.

Jos oliskin joskus jotain väliaikaista pysyvämpää
sitä varmaan itsekin jaksais uskoa
huomisten mahdollisuuksiin
ja unohtaa ne eiliset
takertumatta muistokehiinsä.

Mutta mikään täällä ei ole pysyvää
eikä mikään ole niin varmaa kuin epävarmuus
kerro vielä et mitä järkeä tässä edes on?

Mikä järki on elää elämää
josta mukaselviytyy
vaik oikeasti ei pärjääkään
kun hajoaa kaikesta siitä
minkä pitäis olla yksinkertaisempaa ja samantekevämpää
kuin se ikinä on?

En edes uskalla kirjoittaa näitä sanoja tarkemmin tästä mitään
sillä tiedän miten vähän kukaan tätä voi ymmärtää.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229