1593.

Jotain on muuttunut.

Mä tuijotan peilikuvaani ja ymmärrän
en näe kuvajaistani aikuisena
tunne on melkein kuin poissaolokohtauksessa
mutta sitäkin todellisempi
näen itseni lapsena
sinä arkana tyttönä
josta ei ole mihinkään
tyttönä
joka yrittää olla kaikkea mitä ei ole
ja peittää kaiken mitä on.

Ja mä tajuan
miten vähän koskaan oon keskittynyt siihen mitä todella oon
miten paljon sanoja oon sanonut
kuinka monia keskusteluja
oon yrittänyt selvitä läpi
paljastamatta
etten ole mitään
vieläkään
uskoen muiden luomaan totuuteen
että oikea minä on jotain niin kamalaa
hävettävää ja hirveää
että se täytyy viimeiseen asti salata kaikilta
aivan kaikilta.

Ja mä en nyt edes tarkoita niitä asioita mitä yleensä
silloin kun sanon etten oo mitään
sitä etten oo opiskellut tai tehnyt ikinä töitä
mä tarkoitan jotain syvempää tunnetta mitättömyydestä, rikkinäisyydestä.

Ja mä katon silmiini
mä katon itseäni suoraa silmiin
ja kysyn
kysyn itseltäni ja maailmalta
tiedänkö kuka olen
tietääkö kukaan mitä olen?

Onko tämä raja
onko tämä se hetki
kun turhautuminen omaan elämään
saa vihdoin tekemään pysyviä muutoksia
ratkaisuja
etsimään ihmisiä
jotka eivät syytä ja halveksu
saa minua tuntemaan etten ole yhtään mitään?

Riisun pitkähihaisen
ja katson paksuja arpia olkavarsissa
tuijotan käsivarsien ihoa
joka on pelkkää arpikudosta
sekaisin
kymmenittäin ja taas kymmenittäin
eri kokoisia arpia
ja mietin
miten en kykene näkemään itseäni aikuisena
tasavertaisena, pystyvänä
vaikka olen kyennyt tekemään kaiken tämän itselleni?

Enkä mä tiedä mikä on ensimmäinen askel
mä vaan tiiän etten tahdo viettää loppuelämääni tässä tilanteessa
en tahdo hukata vuosiani uskoen ainoastaan sitä mitä muut mulle joskus sanoi
ja sitä miten itse olen näissä vuosissa opetellut itseäni haukkumaan.

Mä tahdon toisenlaisen elämän
tämä tie on loppuun kuljettu
tällä tiellä
kaikki on jo nähty
tämä elämä ei ole se jonka tahdoin
tässä elämässä minä ei edes tiedä kuka on
saati että kukaan muu tietäisi.

Yhtäaikaa pelon kanssa tämä tunne on vapauttava
voin olla kuka tahansa kenelle tahansa
voin antaa menneiden ja menneisyyden ihmisten olla
arpien vaalentua
häpeän hautautua
voin tavoitella hetkeä
jona uskallan tuijottaa itseäni peilistä
silmästä silmään
kuten tänään
mutta todeta:
minä selvisin.

Minä tahdon selvitä
tiedän asioita joita se vaatii
tiedän että vaatii paljon rohkeutta sanoa ei
rikkoa ne rajat joihin mut juurrutettiin
kieltäytyä kuuntelemasta niitä syytöksiä
jotka helpoiten tosilta tuntuu
vaatii paljon jotta pystyy olemaan menneisyyttään vahvempi.

Mutta miksi kuolla
jos jaksaa vielä taistella
yrittää
uskoa
toivoa
jaksaako
en mä tiiä
ehkä jaksaa
ehkä ei
en vain oo vielä valmis
en ennen kuin oon taistellut tän kerran
jos kaikki onkin kiinni vain siitä miten ajattelen
itsestäni, elämästä, tulevasta
jos muutos on kiinni asenteesta
miksen yrittäisi oppia vielä katsomaan maailmaa toisilla väreillä?

Mun ei tarvitse jäädä kii niihin totuuksiin
etten voi toipua ilman terapiaa
tai et oon epävakaa ja epävakaata roskaa
mun ei tarvitse elää pelossa
kuinka kaikki vihaa mua
jos itse en anna heille syytä vihata.

Jos pystyn näkemään eroavaisuudet
itsekkyyden rajat ja tekemisteni seuraamukset
voin vielä kasvaa
ihan hyväksi ihmiseksi
ihan riittävän hyväksi ihmiseksi
niille ihmisille
jotka eivät arvota mua väärin perustein hävettäväksi, sotkuiseksi
turhaksi
mä voin vielä muuttua
sen mitä tapahtui
ja sen mitä se teki
ei tarvitse enää näyttää mun elämäni suuntaa.

Mun ei tarvitse antaa periksi
siksi et se on heikko ja tarvitsee musta syyllisen selvitäkseen
mun ei tarvitse käyttää loppuelämääni miettien miten se mua haukkui
mä voin
antaa olla
päästää irti
opetella eroon niistä vääristyneistä toimintatavoista
mä voin vielä muuttua
ja muutunkin
mut jotta se on mahdollista
on viimein sanottava ei
kieltäydyttävä kuuntelemasta niitä arvosteluja.

Ja väsymys valuu valtavana aaltona mun päälle
mulla on aikaa
löytää ne tiet ja käydä läpi kaikki sivupolutkin
mulla on kyllä aikaa
mut vain jos en uuvuta itseäni muutosyrityksissä
mul on koko elämä viel edessä
jos vain osaan asetella nämä perustukset oikeaan järjestykseen
levätä, toimia ja ajatella
riittävästi ja riittävän vähän
mä ehdin kaiken hitaamminkin
mut saavutan asiat varmemmin
kun en kiirehdi
halua kaiken olevan heti
kuten asiat voisivat olla viiden tai kymmenen vuoden päästä.

Ja jos mä selviän
mä aion kerran löytää ja kirjoittaa kaikki ne sanat
koko tämän tien alusta loppuun.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229