1591.

Ei ole sanoja
on niin toivotonta tuskaa
ettei kyyneleetkään riitä tästä kertomaan.

En näe valoa
en näe elämää enää ollenkaan
näen tätä samaa surua loppuelämäni mustanaan.

Ja se pelottaa
miten kaikki on käyty jo läpi
kymmeniä kertoja samat avut
ja muutamat väärät valinnat
kirjasivat loppuelämäni pilkkopimeäksi.

Tiedän
et sinä ymmärrä
sinä väität etten yrittänyt tarpeeksi
sitten neuvot jotain
mikä sinua auttoi
vetoat niihin joilla menee vielä huonommin
keskustelut toistaa aina saman kaavaa
ja mä oon niin väsynyt hakemaan ymmärrystä
jota ei ole olemassa.

Tiedän on helpointa syyttää ja sanoa
että valitsin itse tämän kaiken
ja että minun on turha puolustautua sanoen
että olen kyllä yrittänyt taistella vastaan ja muuttua
siksi keskusteluissa ei ole enää mitään järkeä
tiedän kaikki ne faktat
joilla mua yritetään johdatella ajattelemaan toisella tavalla
tavalla johon en ajatuksiani kuitenkaan koskaan saa kiinni.

Se mikä mussa on rikki
on rikki niin syvällä ja niin kokonaisvaltaisella tavalla
ettei ahdistuksenhallintakeinot tai lääkkeet kykene sille mitään
ne eivät poista ongelmaa
eivätkä enää ees lievitä tunnetta
pahaa on liikaa kestettäväksi.

Psykoterapia ois ollut ratkaisu
harmi että silloin mut painostettiin aloittamaan se täysin väärässä elämäntilanteessa
harmi et uskoin kuntoutuvani toimimalla oikein ja lopetin terapian kesken
harmi että asiat tapahtuivat tässä järjestyksessä
ja että enää jäljellä on syvä toivottomuus.

Psykoterapiaan olisi mahdollisuus kolmen vuoden päästä
se on liian pitkä aika ajateltavaksi
olen jo nyt liian kiinni pahassa olossani
kuinka kiinni olisinkaan kolmen vuoden kuluttua
kun silloin ensimmäisestä romahduksesta
tulisi kuluneeksi jo kymmenen vuotta?

Enkä mitenkään
en usko laisinkaan
että eläisin kolmen vuoden päästä
en kestä tätä oloa
en usko et mun voimat riittää kuukauttakaan
vaikka riittäis
nii kolmeen vuoteen en pysty.

Tiiän
te ette nää tätä kuten mä näen
te haluatte viimeiseen saakka pitää kiinni positiivisista asioista
nauroithan silloinkin
sä oisit kuollut jo, jos kuolla haluaisit
ja niin edelleen.

Ei mul oo enää voimia teitä vastaan taistella
mahtavaa et ne selvis
ja kiva et mun hyvän olon feikkaus menee niin helposti läpi.

Sillä sitä se kaikki on
haluaisin niin paljon olla kuin muut
joskus iloinen
mä esitän ja te otatte sen todesta
tottakai koska kuka tämän toivottomuuden syvyyttä oikeasti tahtois nähdä
mut valitettavasti mun hymy ja nauru
ei oo aikoihin ollut aitoa.

Elämää ei tuu enää
tää kaikki on vain lopun odottamista
sitä samaa mitä edeltäneetkin vuodet ovat olleet
tätä on joka hetki vain vähän vaikeampi kestää.

Älä kysy
et miks mä en sit vain heti tapa itteeni
en mä tiiä itekään
mut älä väitä
et mä tätä elämää tahtoisin elää
sillä se nyt kaikista vähiten on totta.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229