1584.

Painajaisissa kuollaan ja huudetaan
hereillä maataan sängyllä liikumatta
ja pelätään koska kaikki ne painajaiset ovatkin totta
vai ovatko jo?

Sekavaa
on kuin ajatuksia ei olisikaan ja sitten kuitenkin
niitä on niin paljon ettei mitään ehdi ajatella loppuun.

Istun jostain syystä huoneen nurkassa itkien
tunnen miten kaikki tahtoo mulle pahaa
ja vaikka miten yritän kääntää ajatuksen
johonkin vähemmän pelottavaan
ehkä järkevämpään
en saa kiinni mistään muusta
kuin syvältä nousevasta pelosta
siitä että tämän täytyy olla ainoa totuus
selvin selitys kaikkeen
kaikki vihaa ajatus on noussut lentoon
tai jotain
mut mitä käy kun nää pelota voittaa mut?

Mitä sit kun en pysty enää suoriutumaan mistään
kun vain pelkään, pelkään
enkä oo silti uskaltanut viiltää vielä riittävän syvälle?

Nää valtaa jatkuvasti tilaa mun mielessä, elämässä
en jaksa taistella enää vastaan
luovun ja luovutan
päästän yksitellen irti elämääni kuuluvista asioista
sillä tein jo päätöksen
en halua muuta kuin tuhota itseni
oli hinta mikä hyvänsä.

Ei tätä päätöstä tarvitse pelätä
tämä on turva ja valo pilkkopimeässä
jos hymyilen leikatessani itseäni
niin sitten näin on
kerran elämä on pelkkää pahaa oloa
joka ei ikinä lopu
niin on sama antaa mennä päin helvettiä
lopettaa viimeiset leikit ja näytelmät
joiden on ollut tarkoitus peittää tämä totuus
jota muut eivät välttämättä kestäisi.

Anteeksi
se ei tarkoita näiden lauseiden jälkeen mitään
se tarkoittaisi jos vannoisin lopettavani ja muuttuvani
tiedän kyllä
silti
anteeksi etten jaksa enää yrittää.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229