158.

Mä kuljen metsässä ilma kylmenee mul on ikävä ikäväikäväikävä kaikki on tyhjää kumman kylmää ja täynnä tätä valtavaa ikävää mä tahdon vain halata tai vajota kuoleman syliin.
Sitten viillän ikävää iholle mä teen tän tekstin käsivarrelle vain koska muutakaan ei oo itkenitkenitken.
Kun sitten vajoan kaiken jälkeen suihkun lattialle mä luovutan taas kerran mutta kun en mä voi tälle mitään ikävän voima on mua vahvempi.
En tiedä enää mitä tapahtuu itkua jonka alla on vaikea hengittää lisää verta käsivarrella
enemmän kuin pitkään pitkään aikaan ainoana ajatuksena että kipu vie ikävän pois.
Eihän se niin käy oon kulkenut liian syvälle pimeään eikä mikään enää auta.
Niin ja nyt ne helvetin pelottavat sanat löytyy jo paperilta ne joiden ei koskaan mun kohdalla pitänyt olla se totuus Nuoren pakkoajatukset itsemurhaa koskien ovat hyvin pakonomaisia ja psykoottisen oloisia. Mä en jaksa enää pelätä.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229