156.

Biisejä
pimeästä huoneesta niin monen kilometrin päässä täältä biisejä illalta jolloin toinen oli lähellä ja kuitenkin niin kaukana.
Minä tunsin ne siniset seinät minä tunsin ne ajat minä tunsin desinfiointiaineen tuoksun ja teipit ranteissa.
Nyt on näitä biisejä ja toinen on melkein yhtä kaukana kuin tähdet mä en oo käynyt siinä kaupungissa lähes vuoteen enkä millään jaksais lähteäkään niin paljon kuin tahtoisikin asematunnelista sinne rantaan kirjastolta hautausmaalle mut siellä olis liikaa suurta ikävää valtavaa pelkoa ja niin pimeää.
Mutta joku siellä vetää puoleensa asema vai se lähtö ehkä ranta jääkylmä merivesi syysiltana jotenkin mä kuitenkin kuulun siihen kaupunkiin.
Mä jään kävelemään mielikuvituksessa reittejäni sairaalalta siltojen kautta rantaan jos mä olisin kuollut silloin siitä on kaksi vuotta kaksikymmentä neljä kuukautta niin monta yksinäistä yötä jos mä olisinkin kuollut silloin yksin kylmällä merenrannalla niin paljon kipua ois kuollut mun mukana.
Päiväkirjassa oon laskenut päiviä kun mut oltiin suljettu sisälle kertonut mitkä vaatteet päällä lähtisin kun saisin vapauden vaan ei mun rohkeus riittänyt kuitenkaan.
Mä vain aina seisoin siinä rannalla valmiina astumaan vaikka kaikki oli niin pahasti kesken en ollut hyvästellyt ketään silti mä seisoin aina siinä samassa kohdassa ja aioin astua veteen.
Mä aioin lähteä näillä kengillä ja samanlaisella neuleella joka sillä toisella oli päällä kaksi vuotta ja neljä päivää sitten niillä vaatteilla mä aioin lähteä mutta nyt oon hukannut sen neuleen.
Jos mä nyt lähtisin kengät ois samat hassusta syystä mut niissä on pitkät varret mä en tuntis niiden läpi mitään mitä vedessä olis mä en peruis sen takia et pelkäsin koskee pohjaa neuleeksi valitsisin jonkun näistä vain millään toisella ei oo yhtä suurta tunnearvoo kuin sillä jota ei enää oo siks ei oo mitään väliä et minkä mä näistä laittaisin mut neule sen olla pitäis kuitenkin sitten takki ehkä ei lapasia tai huivia kaulakoruna sen mä tiedän minkä on aika tarkkaa millä vaatteilla täältä lähtee sitä en tiedä et miks mut niin vain on.
Ja kun kaikki on näin laskettu valmiiksi suunniteltua turvattua oon sitten joskus kylmällä rannalla myrskyssä valmis lähtemään.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229