1546.

Tiiäksää mikä ois ihanaa?

Luottaa tulevaan kuten lapsi luottaa
uskoa unelmiinsa
ja katsoa tätä pimeää lapsen silmin
peläten mutta hetkessä eläen.

Ois kaunis ajatus
toivoa parempaa
ois mukavaa uskotella itselleen
et aina voi aloittaa alusta
vaihtaa ympäröivät seinät ja ettii uudet tiet
muuttua ihmisenä
kun vaihtaa paikkakuntaa.

Mut aikuisena tietää monta faktaa
niin monta ettei aina jaksais ees tietää kaikkea
tietää nii tarkasti
ettei välttämättä kaipais enää yhtään uutta totuutta.

Ongelmiaan ei voi paeta
itseäni en osaa muuttaa
mua vaan väsyttää
ymmärtää et tässä kaikki
musta ei ikinä tullut mitään mihin lapsena uskoin.

Musta tuli roskaa ja arvoton
riittämätön ja se joka ei koskaan kelpaa
ja täs on kaikki.

Elämä vois alkaa
mä voisin olla tuolla rakentamassa itselleni ja muille tulevaisuutta
mut mä itken tässä miten musta ei ollut mihinkään
miten jouduin hukkaan
siltä ainoalta tieltä jolta ei pitänyt olla edes mahdollista eksyä
miten helvetissä kaiken voi pilata näin kokonaisvaltaisesti?

Jos mä oisin osannut olla hiljaa
vaieta tästä mitä tunnen
jos mä oisin ollut kiltti ja ystävällinen
mul ois paikka ja syy elää
mä jaksaisin opiskella ja olla sitä mitä mun pitäiskin.

Mä en enää jaksa yrittää
musta tuntuu et oon koko elämäni yrittänyt olla jotenkin toisin
toisenlainen
kiltimpi, hiljaisempi, ystävällisempi, huomaavaisempi
koko elämä
samaa turhautumiseen päättyvää yritystä
ei musta ollut tähänkään
ei vaikka miten teen suunnitelmat joita noudattaa
päätän säännöt joissa en anna periksi
silti aina
samassa pimeässä
itken etten jaksa enää
en elää enkä pettyä itseeni.

Mä vaan vihaan mua.

Tykkää-merkinnät

Kommentit

Kirjoita kommentti...
IP: 82.99.3.229